Tässä yritän toista viikkoa kesälomailla ja uskoa, että tähän lepäämiseen olisi oikeus vaikka en olisikaan rääkännyt itsäni työllä. Tai no, minähän rääkkäsin. Mutta oikeus on levätä, vaikken olisikaan. On ollut vähän rankka vuosi, koska olen edelleen yliopistossa, mutta aloitin saman aikaisesti päätoimisen opiskelun AMK:ssa. Nyt keväällä vielä olin töissä molempien koulujen ohella niin kyllä meinas välillä hiertää aika pahasti. Mutta eipä mitä, siitä selvittiin ja ihan omien valintojen perusteellahan sitä tiukkoihin tilanteisiin jouduin :) Kuka pakotti menemään vielä töihinkin? Ihan ite tyhmä olin. Nyt tässä yritän keräillä itseäni, ja tuntuuhan tuo luonnistuvan! Ihmeen kaupalla pääsin kaikenmaailman tenttejä läpi, joihin en ollut ehtinyt edes lukea. Ja suoranainen Taivaan ihme oli, että pääin ruotsin näyttökokeen läpi arvosaalla 2. Ei siinä ole kehumista, MUTTA uskoin, etten pääsisi läpi ollenkaaan ja joutuisin sen vuoksi vaikeuksiin. Ei koskaan enää tällaista rutistusta, jos se minusta itsestäni on kiinni! Ja kenestäpä muusta se olisi kiinni? (No, ensi vuonna se nähdään, kun mie idiootti tuolla taan näännytän itseäni vaikka ei tarttis). Työnteko on kyllä semmonen juttu, että sillä on miun turha brassailla muille ja muiden brassailla miulle. Harmi vaan, että se on yhteiskunnassamme yliarvostettua...